Dipl.-Stat. Daniel Fischer väitteli Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa 13.1.2017 aiheesta: ”Tilastollisista menetelmistä eturauhassyövän genomiikassa” (On Statistical Methods in Prostate Cancer Genomics).

Väitöskirja kuuluu biometrian alaan ja siinä tarkasteltiin mikroRNA- (miRNA) ekspressioarvojen käyttöä eturauhassyövän, erityisesti aggressiivisen eturauhassyövän ennustetekijöinä, biomarkkereina. Mikro-RNA, miRNA on lyhyt, parin kymmenen nukleotidin pituinen, yksijuosteinen RNA-molekyyli, joka estää tietyn lähetti-RNA:n toiminnan kiinnittymällä siihen eli se hiljentää kyseisen geenin toiminnan. 

Uusien eturauhassyöpätapausten määrä on kasvanut huomattavasti PSA-testin yleistymisen vuoksi. Diagnoosien määrän kasvu ei kuvaa yksinomaan kasvanutta eturauhassyöpäriskiä, vaan myös PSA-testin ylisensitiivisyyttä ja huonoa spesifisyyttä. Väärien positiivisten testitulosten kasvanut määrä aiheuttaa lisäkustannuksia terveydenhoidossa. Tarpeeton hoito aiheuttaa potilaalle myös ikäviä sivuvaikutuksia kuten virtsankarkailua tai impotenssia. 

Tämän vuoksi on tärkeää löytää uusia herkempiä testejä, jotka kykenevät tehokkaasti erottelemaan väärät ja oikeat positiiviset PSA-testitulokset ja lisäksi tunnistavat varhain aggressiiviset syöpätapaukset, jotka tarvitsevat välitöntä hoitoa. RNA eristettiin veren lymfoblastoidisolulinjasta (LCL), jolloin miRNA:n ilmeneminen voidaan mitata helpommin verestä kuin syöpäkudoksesta. 

Tavoitteena oli, että näin saatuja miRNA-ekspressioarvoja käyttäen voitaisiin löytää ekspressio (ilmenemis-)profiili, joka olisi potilasjoukon kannalta toimivampi kliininen käytännössä. Tutkijat löysivät 13 mikro-RNA:n yhdistelmän, joka ilmeni eri tavalla syöpäpotilailla ja terveillä verrokeilla ja jota mahdollisesti voitaisiin käyttää eturauhassyövän diagnostiikassa. Sen sijaan kyseisen yhdistelmän erotuskyky ei-aggressiivisen ja aggressiivisen syövän välillä oli huomattavasti heikompi.

Väittelijä toteaa, että ainakaan toistaiseksi tutkittu mikro-RNA-yhdistelmä yhdessä PSA-testin kanssa ei ole käyttökelpoinen kliinisessä toiminnassa, vaan tarvitaan vielä runsaasti jatkotutkimusta.

Vastaväittäjänä toimi dosentti Patrik Ryden Uumajan yliopistosta ja kustoksena professori Jaakko Nevalainen Tampereen yliopistosta.