Syövän syntymisen ja kehittymisen taustalla ovat aina muutokset eli mutaatiot perintötekijöissä. Jotta normaali solu muuttuisi syöpäsoluksi, mutaatioita tarvitaan yleensä useita samanaikaisia tai perättäisiä. Toisaalta nämä muutokset useimmiten johtuvat ulkoisista tekijöistä. Periytyvässä eturauhassyövässä altistavat geenimuutokset ovat peräisin vanhemmilta ja ne lisäävät merkittävästi miehen riskiä sairastua eturauhassyöpään. Syöpä sinänsä ei siis periydy, vaan alttius sairastua siihen.
Jos miehen isällä tai veljellä on todettu eturauhassyöpä, hänen itsensä riski sairastua tähän syöpään on kaksinkertainen verrattuna miehiin, joiden suvussa eturauhasyöpää ei ole esiintynyt. Hänen sairastumisriskinsä on peräti yksitoistakertainen, jos lähisuvussa on kolme tai useampia eturauhassyöpäpotilaita. Periytyvän eturauhassyövän osuuden arvioidaan Suomessa olevan noin 5 % kaikista eturauhassyövistä. Osuus kasvaa kuitenkin liki puoleen alle 55-vuoden iässä sairastuneista tapauksista.
Periytyvään eturauhassyöpäalttiuteen liittyvissä tapauksissa tauti todetaan keskimäärin noin 6–7 vuotta varhaisemmin kuin sporadisissa syövissä.
Tähän mennessä on jo paikallistettu useita geenejä, joilla on todettu olevan selvä yhteys perinnölliseen eturauhassyöpään. Todennäköistä on, että ei-periytyvän eturauhassyövän taustalla ovat samanlaiset muutokset perimässä kuin periytyvässä syövässäkin. Myöskään nämä syöpätyypit eivät ilmeisesti eroa toisistaan kliinisiltä ja kudosopillisilta ominaisuuksiltaan.
Linkit ja viitteet
Barry M., ym. Epidemiology and Natural History of Prostate Cancer. Kirjassa: McConnell J,Denis L, Akaza H, Khoyry S, Schalken J, toim. Prostate Cancer. Edition 2006. Pariisi, HealthPublications, 2006, s. 37–54.
http://www.kaypahoito.fi