Kuten aikaisemmin on todettu, eturauhasen normaali kehittyminen ja toiminta, samoin kuin eturauhassyövän synty ja kasvu edellyttävät androgeenien eli miessukuhormonien läsnäoloa. Näistä hormoneista aktiivisin verenkierrossa on testosteroni, joka eturauhasessa muuttuu 5α-reduktaasientsyymin vaikutuksesta dihydrotestosteroniksi, joka puolestaan on aktiivisin androgeeni itse rauhasessa.
Eturauhassyöpä on tyypillisesti vanhojen tai ainakin vanhenevien miesten sairaus. Miesten ikääntyessä myös useimmilla heistä testosteronitaso vähitellen alenee. Edellä esitetyn perusteella voisi päätellä, ettei korkea testosteronitaso voi olla eturauhassyövän vaaratekijä. Toisaalta testosteronin merkityksen puolesta puhuu se, että eunukeilla tai kastraattilaulajilla ei esiintynyt eturauhassyöpää. Ehkä tärkeimpänä argumenttina testosteronin puolesta on pidetty joko kirurgisen tai kemiallisen kastraation eturauhassyövän kasvua estävä vaikutusta.
Enenevästi on tieteellistä näyttöä sen puolesta, että jo todetussa eturauhassyövässä matala veren testosteronitaso olisi merkki huonosta ennusteesta sekä paikallisessa että levinneessä tautimuodossa riippumatta hoitomuodosta. Myöskään ei ole näyttöä siitä, että testosteronikorvaushoito hypogonaadisilla eli miessukuhormonin puutetta kärsivillä miehillä aiheuttaisi eturauhassyöpää.
Näin ollen näyttää ilmeiseltä nykytiedon valossa, ettei miessukuhormonitaso itsessään ole vaaratekijä eturauhassyövälle.
Myöskään ei ole näyttöä naissukuhormonin eli estrogeenin merkityksestä itsenäisenä vaaratekijänä prostatasyövässä, vaikkakin jonkun verran tutkimusnäyttöä on ns. itämaisen ravinnon sisältämien kasvi- eli fytoestrogeenien eturauhassyöpää ehkäisevästä vaikutuksesta.
Mahdollista on, että hormonaalisesti otollisessa ”miljöössä” geneettisten ja muiden edellä mainittujen ja mainitsemattomien vaaratekijöiden ”palapelin osien loksahtaessa kohdalleen” normaali, tosin jo ikääntynyt rauhassolu muuttuu syöpäsoluksi.
Linkit ja viitteet
Barry M., ym. Epidemiology and Natural History of Prostate Cancer. Kirjassa: McConnell J,Denis L, Akaza H, Khoyry S, Schalken J, toim. Prostate Cancer. Edition 2006. Pariisi, HealthPublications, 2006, s. 37–54.
http://www.kaypahoito.fi