Ravinnon merkitystä eturauhassyövän vaaratekijänä on tutkittu varsin paljon sekä epidemiologisesti että kokeellisesti. Tutkimustulokset ovat kuitenkin edelleen ristiriitaisia ja vahva tieteellinen näyttö suuntaan tai toiseen puuttuu.
Runsas eläinrasvan, punaisen lihan ja maitotuotteiden käyttö näyttäisi olevan yhteydessä kohonneeseen eturauhassyöpäriskiin. Toisaalta runsaasti kalaa, vihanneksia, hedelmiä ja viljatuotteita sisältävän ruokavalion ehkäisevää merkitystä eturauhassyövän synnyssä on enenevästi korostettu viime vuosien aikana. Erikoisesti tässä yhteydessä on tutkittu paljon ns. kasvi- eli fytoestrogeenien ja tomaatin sisältämän lykopeenin edullista vaikutusta. Näiden ruokavaliossa esiintyvien erojen perusteella näyttäisi olevan selitettävissä edellä mainittu eturauhassyövän esiintyvyyden ero Kaukoidän ja länsimaiden välillä.
Tieteellinen todistus yksittäisten vitamiinien tai hivenaineiden merkityksestä eturauhassyövän synnyssä on toistaiseksi puutteellinen. D- ja E-vitamiinin ja seleenin suojaavastavaikutuksesta ja toisaalta beetakaroteenin (A-vitamiini) eturauhassyöpäriskiä lisäävästä vaikutuksesta on vähäistä epidemiologista näyttöä.
Meneillään olevat laajat satunnaistetut vertailevat tutkimukset antanevat lähivuosina lisävalaistusta erilaisten ravintoaineiden merkityksestä eturauhassyövän synnyssä ja ehkäisyssä.
Nautintoaineet
Viimeaikaiset tutkimukset puhuvat sen puolesta, että tupakointi on eturauhassyövän, erikoisesti sen aggressiivisen muodon vaaratekijä. Mahdollisina mekanismeina on mainittu tupakan, ehkä sen sisältämän kadmiumin kautta, mutaatioita aiheuttava vaikutus geeneihin, tupakan aikaansaama testosteronitason nousu ja puolustusmekanismien (immuunivasteen) heikkeneminen.
Alkoholin käytön ja eturauhassyövän yhteydestä on tehty useita kymmeniä epidemiologisia tutkimuksia ristiriitaisin tuloksin. Jonkun verran tieteellistä näyttöä on, että erikoisesti punaviinillä olisi eturauhassyövältä suojaava vaikutus sen sisältämien polyfenolien ansiosta.
Monet edellä mainitut vaaratekijät eivät ole ”eturauhassyöpäspesifisiä”, vaan niitä voidaan pitää riskitekijöinä myös monen muun syövän ja sydän- ja verisuonitautien suhteen. Mahdollisesti kunkin yksilön kohdalla kuitenkin perintötekijät lopulta ratkaisevat hänen riskinsä saada tietty sairaus.
Linkit ja viitteet
Barry M., ym. Epidemiology and Natural History of Prostate Cancer. Kirjassa: McConnell J, Denis L, Akaza H, Khoyry S, Schalken J, toim. Prostate Cancer. Edition 2006. Pariisi, HealthPublications, 2006, s. 37–54.
Rannikko S. Eturauhassyöpä. Kirjassa: Koskenvuo K, toim. Sairauksien ehkäisy. 2. uudistettu painos. Helsinki, Kustannus Oy Duodecim, 2003, ss.403 – 406
http://www.kaypahoito.fi
http://uroweb.org/guideline/prostate-cancer